maalaisliitto ja muutkin porvarilliset puolueet käyttävät jokseenkin systemaattisesti “omaa työtään tekevää” vastinparina työntekijälle tai palkansaajalle tarkoittamassa pääasiassa tilansa omistavaa maanviljelijää. Aikalaispuheessahan “olla vieraan työssä” oli täysin mielekäs tapa kuvata palkansaaja-asemaa. Erityisesti maalaisliiton piirissä “oma työ” saattoi näyttäytyä myös moraalisesti arvokkaampana kuin “vieraan työ”. Siihen oli helppo liittää vapauden ja itsenäisyyden kaltaisia määritteitä, mikä taas vielä 1930-luvulla mahdollisti “oman työn” käsittämisen kansanvallan ja poliittisen itsenäisyyden säilyttämisen ehtona. Luullakseni 1960-luvun mittaan erottelu työntekijä-yrittäjä (ja verotuksen yhteydessä myös ammatinharjoittaja) vakiintui tavalla, joka häivytti sosiaalipolitiikasta oman ja vieraan työn käsitteet – työttömyysturvalakia lukuun ottamatta, kuten olemme oppineet. [J.V. sähköpostitse, 24.1.2008.]Jussi Vauhkonen mainitsi myös, että joissain työriitatapauksissa yksi kriteeri jolla osoitetaan palvelussuhteen olemassaolo on se, että työntekijä tekee työtään “toisen tiloissa” ja/tai “toisen välineillä”.
Näistä seikoista mieleeni nousi hämärähkö aavistus, että apurahoituksella tehtyä tutkimusta ei kenties välttämättä voidakaan määritellä “omaksi työksi” silloin kun sitä tehdään vaikkapa yliopiston laitoksen tarjoamassa työhuoneessa, laitoksen tietokoneella ja muuta infrastruktuuria hyödyntäen: ahaa, silloinhan täytyykin olla kysymys palvelussuhteesta!?
Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen...
Mainittakoon että jotkut rahoittajat edellyttävät esim. yliopiston laitoksen tarjoavan tutkimustyölle puitteet (työtilan, työvälineet kuten tietokoneen). On toki jonkin verran myös apurahatutkijoita jotka työskentelevät käytännössä yliopistoyhteisön ja sen tarjoamien rakenteiden ulkopuolella, mutta ainakin pidempiin apurahakausiin yleensä liittyy oikeus työhuoneen käyttöön (sisältäen tietotekniikan, jne.), jonka vuokrakustannuksista vastaa nykykäytännön mukaan usein apurahan maksaja ns. yleiskustannuslisän muodossa.
Itse asiassa mahdollisuus käsittää apurahatyöskentely palvelussuhteiseksi työksi kuitenkin yksiselitteisesti kielletään esimerkiksi Kuopion yliopiston verkkosivuilta löytyvässä, hyvin valaisevassa asiakirjassa nimeltä TUTKIMUSAPURAHOILLA TYÖSKENTELY JA APURAHOJEN HALLINNOINTI KUOPION YLIOPISTOSSA:
Apurahalla työskentely ei muodosta palvelussuhdetta. Palvelussuhteessa henkilö sitoutuu tekemään työtä työnantajalle tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Palvelussuhteessa tehtävä tutkimus on erotettava apurahan saajan omasta tutkimuksesta.
Asiakirjan jatko antaa olettaa, että tämä erottelu perustuu verottajan tulkintoihin (pyydän arvon lukijaa korjaamaan, jos olen käsittänyt asian väärin, tai täydentämään näitä oletuksia):
Jos palvelussuhteen tunnusmerkistöt täyttyvät (vastikkeellisuus, palvelussuhteen tyyppinen työ), kyseessä voi olla vain palvelussuhde ja siitä maksettava korvaus on palkkaa, esim. opiskelijoiden tekemä kesätyö tutkimusprojektissa. Verottaja katsoo, että työnantajan myöntämä apuraha on yleensä korvausta tehdystä työstä ja tällöin se on palkkaa, vaikka se maksettaisiin apurahan nimellä.
Kuten Jussi Vauhkonen minun aprikointiini huomautti, palvelussuhteen osoittamiseksi on toki muitakin kriteerejä kuin se, että työskennellään "toisen tiloissa (ja/tai) toisen välineillä". Nämä kriteerit käyvät ilmi esimerkiksi juuri lainaamastani Kuopion yliopiston ohjeistuksesta, joka perustuu työsopimuslain ensimmäiseen pykälään: johto, valvonta, vastike ja palkka ovat kaikki omalta osaltaan ratkaisuun vaikuttavia tekijöitä. Työsopimuslain ensimmäinen pykälä kuuluu kokonaisuudessaan näin:
Tätä lakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.Tätä lakia on sovellettava, vaikka vastikkeesta ei ole sovittu, jos tosiseikoista käy ilmi, että työtä ei ole tarkoitettu tehtäväksi vastikkeetta.Lain soveltamista ei estä pelkästään se, että työ tehdään työntekijän kotona tai hänen valitsemassaan paikassa eikä sekään, että työ suoritetaan työntekijän työvälineillä tai -koneilla.
Tässä on huomattava, että vaikka työn suorituspaikka eli yliopiston laitos ja laajemmin ottaen koko akateeminen yhteisö useimmiten kyllä hyötyy (ainakin loppuun saatetusta) väitöskirjatyöstä, eli saa siitä sekä taloudellisen että tieteellisen “vastikkeen”, työn rahoittajalta eli usein yleishyödylliseltä säätiöltä edellytetään ettei se tavoittele eikä saa “taloudellista eikä muutakaan hyötyä”. Seuraavanlainen apurahan määritelmä löytyy nimittäin Helsingin yliopiston intranetistä, otsikon “Palvelussuhteen ulkopuolella – apurahat” alta:
Apuraha on vastikkeeton rahasuoritus, jonka julkisyhteisö tai yksityinen yhteisö myöntää henkilölle tieteen tai taiteen harjoittamista tai opiskelua varten. Apuraha on maksajan kannalta suoritus, jonka myöntämisestä ei aiheudu maksajalle taloudellista eikä muutakaan hyötyä.*
Tämä selittänee sen, miksi “työnantajan myöntämä apuraha on yleensä korvausta tehdystä työstä ja tällöin se on palkkaa, vaikka se maksettaisiin apurahan nimellä”. Esim. yliopiston maksama apuraha eroaa siis tässä suhteessa yleishyödyllisten säätiöiden maksamista apurahoista.
Jokaisen apurahansaajan ja/tai -hakijan kannattaa lukea tarkoin koko lainaamani Kuopion yliopistoa koskeva ohjeistus, etenkin kun tämän seikkaperäisen tekstin loppupuolella esitetty vaatimus ei tiettävästi kaikkialla toteudu:
Toimintayksikön johtajan on tiedotettava yksikössään apurahan saajille apurahan sosiaaliturvaan liittyvistä puutteista sekä muista palvelussuhteeseen liittyvistä asioista, jotka eivät koske apurahan saajia.
Itse olen onnekseni saanut nauttia kolmen eri rahoittajan työskentelyapurahoista ja sen lisäksi projektitutkijan työsuhteesta, mutta tässä Kuopion yliopiston asiakirjassa oli minulle kosolti uutta tietoa. Kannattaa lukea myös kohta "Palvelussuhdelajien käyttö" saman "maakuntayliopiston" henkilöstöoppaasta.
Apurahalla tehty hengenviljelijän "oma työ" (sen enempää kuin maanviljelijän "oma työ") ei siis kuitenkaan tarkoita "itselle" tehtyä työtä, kuten jotkut ilmeisesti olettavat...
(P.R.)
____
*) Mutta onko todella olemassa puhtaasti "vastikkeetonta", täysin pyyteetöntä raha- tai muuta "suoritusta" – siis lahjaa? Käsitelläksemme vakavasti tätä kysymystä olisi käännyttävä Jacques Derridan tuotannon puoleen...