Eeva Rantala tutkijanuraseminaarissa 18.4.2007

Tutkijanuraseminaari 18.4.2007, Porthania, Helsingin yliopisto
Puheenvuoron tiivistelmä

Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Eeva Rantala:

Suomeen on luotava selkeä tutkijanuramalli

Tohtoreita valmistuu noin 1400 vuodessa. Jatkossa vain noin kolmannes tohtoreista voi työllistyä yliopistoihin. Tarvitaanko näin paljon tohtoreita? Tieteentekijöiden liiton näkemyksen mukaan tohtoreita tulee liikaa tietyillä aloilla, esimerkiksi biologian alalla ja osalla humanistisista ja yhteiskuntatieteellisistä aloista. Tohtoreiden työttömyysaste on edelleenkin suhteellisen alhainen, noin 2 % tohtoreista, mutta esimerkiksi biologitohtoreita on koko ajan ja työttöminä noin 50 ja kaikki työllistyneetkään eivät ole koulutusta vastaavissa töissä.

Jatko-opiskelupaikan saa edelleenkin suhteellisen helposti. Väitöskirjaansa tekevällä ei ole kuitenkaan ennustettavaa tutkijanuraa. Jo väitöskirjavaiheessa monilla palvelussuhde, apurahakaudet ja työttömyysjaksot vuorottelevat. Väittelyn jälkeen monet putoavat tyhjän päälle. Post doc -paikkoja on liian vähän ja tohtoreille on työmahdollisuuksia yksityissektorilla ja muulla julkisella sektorilla niukasti.

Määräaikaisia palvelussuhteita on vähennettävä ja palvelussuhteiden on oltava pidempikestoisia. Ikäluokkien pienentyessä kilpailu työntekijöistä kovenee. Epävarmalle ja pienipaikkaiselle tutkijauralle on vaikea houkutella nuoria.

Tieteentekijöiden liiton näkemyksiä tutkijanuran kehittämisestä

Suomeen on luotava selkeä tutkijanuramalli. Tuoreessa hallitusohjelmassa luvataan satsata ammattimaiseen tutkijanuraan, mikä onkin kannatettavaa. Vastuu tohtoreiden työllistymisestä on myös yliopistoilla. Jo tutkijanurana alkuvaiheessa, väitöskirjaa aloitettaessa on käytävä läpi uravaihtoehdot ja työllistymismahdollisuudet.

Opetusministeriön tutkijanuratyöryhmän esittämä neliportainen tutkijanuramalli on hyvä pohja uudistuksille. Opetusministeriö on esittänyt tutkijanuran toimenpideohjelmassa alimmalla portaalle nuorempi tutkija -nimikettä. Tästä Tieteentekijöiden liitto on tyytyväinen. Olemme usean vuoden ajan vastustaneet tohtorikoulutettava tai tutkijakoulutettava -nimikkeitä. Ansioluettelossa koulutettava ei näytä hyvältä, tätä vieroksuvat yksityiset työnantajatkin. Koulutettava -nimikkeestä on myös aiheutunut runsaasti hankaluuksia työvoimaviranomaisten kanssa. Euroopan komission suosituksessa eurooppalaisesta tutkijoiden peruskirjasta ja tutkijoiden työhönoton säännöstöstä käytetään tässä vaiheessa nimikettä 'early stage researcher'.

Toinen vaihe on tutkijatohtorivaihe. Tutkijatohtori -nimike on liiton mielestä hyvä, mutta tutkijatohtoripaikkoja on aivan liian vähän. Tutkijatohtoripaikat voisivat olla kolmivuotisen sijaan viisivuotisia. Kolmannen vaiheen nimikkeeksi sopisi Tieteentekijöiden liiton näkemyksen mukaan tutkijadosentti, joka kuvastaisi tieteellisen pätevöitymisen kasvamista (tutkijanuratyöryhmän ehdotus: yliopistotutkija, akatemiatutkija). Tässä vaiheessa pitäisi pätevöityneille tutkijoille olla jo vakinaisia paikkoja. Neljäs vaihe on professoritaso, johon liitolla ei ole huomauttamista.

Nykyisellään yliopistoissa ei ole riittävästi resursseja perustaa väittelyn jälkeisiä virkoja. Liiton näkemyksen mukaan ulkopuolista rahoitusta täytyy suunnata pidempikestoisiin tutkimushankkeisiin, jolloin voidaan luoda tutkijanuralle vakautta. Yhteisrahoitteiset mallit (yliopisto, ulkopuoliset rahoittajat, säätiöt) ovat selvittämisen arvoisia. Naistutkijoiden uralla etenemisen esteitä on poistettava.

Tämä tutkijanuratilaisuus on esimerkki siitä, että tutkijoiden kannattaa verkostoitua ja pitää yhtä. Yhteisvoimin voimme paremmin ajaa asioitamme. Liiton puheenjohtaja on jäsenenä juuri perustetussa yhteistyöryhmässä, joka on perustettu tutkijanuratyöryhmän suositusten toteutumista ja vaikuttavuuden seurantaa varten. Valtion määräaikaistyöryhmässä taas valmistellaan lainsäädännöllisiä muutoksia pätkätöiden vähentämiseksi ja palvelussuhteiden pidentämiseksi myös yliopistoissa.

www.tieteentekijoidenliitto.fi

Tapauskertomus: monialaisuudesta rangaistaan

Tässä Sirpa Kärkkäisen tapauskertomus kokonaisuudessaan (jatkoa tästä TATUSOTU-blogin kirjoituksesta), sekä siihen liittyvää "viranomaiskirjeenvaihtoa".

(L.L.)

* * *

Syksyllä 2003 olin töissä kolmessa eri työpaikassa. Työpaikat olivat Adecco, Espoon Työväenopisto ja Vantaan aikuisopisto. Sen lisäksi opiskelin Helsingin yliopistossa, jossa suoritin italialaisen filologian maisterin tutkintoa ja opettajaopintoja. Työtunteja kertyi viikossa 20-30:een, sillä olin tekemässä graduani. Lisäksi minulla oli ja on edelleen toiminimi, jolla myyn kuvituksiani ja sarjakuviani. Tuohon aikaan minulla oli kuitenkin niin paljon opiskelun ja muun työn teon kanssa puuhaa, että myin yhden sarjakuvapaketin Sydänliitolle vuoden 2003 lopussa, jonka laskutin muistaakseni vuoden 2004 alussa. Sitä ennen en ollutkaan myynyt mitään kahteen vuoteen enkä sen jälkeenkään yli vuoteen, sillä muut työt veivät niin paljon aikaa.

Marraskuussa 2003 sain ilokseni tietää, että olen raskaana. Joulukuussa lopetin työt Vantaan aikuisopistossa, jossa olin vetänyt yhtä kurssia. Samalla lopetin myös työt Adeccolla, jossa olin ollut töissä 15-25 tuntia viikossa. Jatkoin vain yhtä kurssia Espoon Työväenopistossa ja päätin keskittyä lopputyön valmiiksi tekemiseen ennen lapseni syntymää. Sainkin pro graduni valmiiksi kesällä ja tyttäreni syntyi elokuussa. Valmiit maisterin paperit hain Helsingin yliopistosta marraskuussa 2004. Sitten keskityin olemaan täysipäiväisesti äiti vuoden ajan.

Keväällä 2005 hain ahkerasti opetustyötä, mutta sillä kertaa ei tärpännyt. Päätimme laittaa lapsemme kuitenkin hoitoon, sillä hyvä hoitopaikka oli löytynyt. Ajattelin, että voisin vuoden ajaksi saada vaikka pätkätöitä toimistoalalta, sillä olinhan tehnyt toimistotöitä opiskelun ohessa jo kolme vuotta Adeccon kautta. Ikävä kyllä sekään naru ei vetänyt: töitä ei löytynyt niin mistään. Tyttäremme oli kuitenkin hoidossa ja laskut juoksivat. Oli nöyrryttävä ja mentävä työvoimatoimistoon pyytämään työttömyyskorvausta.

Kuten näistä papereista näkyy, asiani käsiteltiin kuitenkin tosi yliolkaisesti. Pitkä työhistoria nollattiin (en ollut muka edes kymmentä kuukautta töissä ennen työttömäksi jäämistäni) ja toiminimi, jolla olin myynyt yhden kuvituksen, tekikin minusta päätoimisen yrittäjän. Suutuin ihan hirveästi. Koska aikaa oli, tein valituksen, johon keräsin kaikki tositteet työsuhteistani kahden edeltävän vuoden ajalta sekä tositteen verohallituksesta, josta näkyi, että olin todellakin myynyt vain tuon yhden kuvituksen tammikuussa 2004. Kuvituksesta olin saanut tuloja 500 euroa ja palkkatuloni olivat noin 14 000 euroa samaiselta ajanjaksolta. Päätös oli siis tosi epäoikeudenmukainen.

Asia jauhautui byrokratian rattaissa noin puoli vuotta ja sitten päätös oikaistiin. Samalla olin kuitenkin ehtinyt jo valittaa tasa-arvovaltuutetulle sekä kansanedustaja Susanna Rahkoselle, jonka avustaja otti minuun yhteyttä ja kertoi Rahkosen harkitsevan välikysymyksen tekoa tapauksestani eduskunnassa.

Tuohon aikaan olin kuitenkin jo töissä BTJ:ssä ja koin, että oikaistu päätös minun osaltani riitti.

Nyt kun taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvasta on alettu puhua enemmänkin, haluaisin kuitenkin tuoda tämän tapauksen esiin. Minusta se kuvaa hyvin sitä turvatonta asemaa, joka kuva-taiteilijalla/tutkijoilla ja pätkätyöläisillä on. Mitä moninaisempi on ihmisen ammattikuva, sen varmempaa näyttää olevan täysin mielivaltainen kohtelu sosiaaliturva-asioissa. Palkkatyöllä hankittu työttömyysturva evätään automaattisesti, jos vain siihen näyttää olevan minimaalisempiakin perusteita.

Tämä asia kiinnostaa minua jatkossakin edelleen, sillä elän tätä moninaista ammattikuvaa koko ajan ja sen turvattomuus huolettaa minua äitinä ja huoltajana.

Kesällä 2005 sain onnekseni kuvittaa kokonaisen kirjan ja tänä keväänä olen kuvittanut ja taittanut jo toisen. Samalla neuvottelemme kolmannesta teoksesta. Piirrän myös sarjakuvaa "Lapsen kanssa" Pikkuväki-lehteen ja olen piirtänyt sitä nyt vuoden 2006 alusta lähtien. Samalla kuitenkin opetan italiaa Helsingin opetusviraston alaisuudessa (olenhan nyt pätevä opettaja) sekä Helsingin aikuisopistossa. Opiskelut myös jatkuvat edelleen - pätevöidyn tällä hetkellä TAIK:in muuntokoulutuksessa myös kuvaamataidonopettajaksi.

Tässä tilanteessa tiedän varmaakin varmemmin sen, että jos jäisin työttömäksi, en todellakaan saisi tukea mistään. Siitäkään huolimatta, että toiminimeni tuotto ja palkkatöiden palkka verotetaan yhteen. Siitäkään huolimatta, että kuulun työttömyyskassaan. Siitäkään huolimatta, että palkkatyöni ylittävät toiminimen tuoton. Siitäkään huolimatta, että työhistoriani on pitkä.

Kaikesta tästä päättelen, että asioissa olisi todella paljon korjaamisen varaa. Ahkeruudesta ei taiteilijoita palkita, tosiasialliset olosuhteet pyritään vääristämään joksikin muuksi, kunhan vain saadaan evättyä oikeus normaalin palkkatyön tuottamaan sosiaaliturvaan.

Ironisen huvittavaa tässä tilanteessa on myös liikevaihtoveron laskutusperiaate. Sarjakuvasta ja kuvituksista verotetaan 22 prosenttia, niin kuin muistakin tuotteista ja palveluista. Ne kun eivät nääs ole verovirkamiehen mielestä taidetta. Muilla taideluomilla, joiden olemuksen laadun ja sisällön tietysti taas arvioi verottaja, on alhaisempi, kahdeksan prosentin liikevaihtovero.

Valtio on siis päätellyt suuressa viisaudessaan, että jos on olemassa taidetta, jolla on valmiit myyntikanavat, niin vero otetaan maksimaalisena. Jos taas taiteilija tarvitsisi työnsä oikeuttamaa sosiaaliturvaa, niin valtio vetäytyykin vastuusta... Minusta olisi vähintäänkin oikeutettua, että graafisen teollisuuden tuottama liikevaihtoveron tuotto kohdistettaisiin korvamerkittynä taiteilijoiden sosiaaliturvan kustannuksiin. Se tuotto on melkoinen, ja sillä rahasummalla voisi hyvinkin paikata nämä surkeat pikkusummat, joita työvoimaviranomaiset tuntuvat puolustavan kuin omaa rahakukkaroaan. Ja tulisipa samalla esille sekin seikka, että eivät taiteilijat suinkaan tuota vain kustannuksia, vaan kysymys on siitä, kuinka kakku jaetaan.

Sirpa Kärkkäinen

* * *

TÄSSÄ vielä otteita SirpaK:n paperisodasta, joka syttyi yhdestä myydystä taideteoksesta:

Kansanedustajaehdokkaiden vastaukset kolmeen TATUSOTU-kysymykseemme

Taidegraafikko ja akateemikko Outi Heiskanen vihki mielenosoituksessamme 2.3. eduskuntatalon portaille saapuneet puhujat Hengenviljelijöiden ritarikuntaan. Tämä merkitsee vihityille ei vain kunniaa vaan myös velvollisuutta ajaa vastedes Hengenviljelijöiden asiaa yhteiskunnallisessa toiminnassaan.

Hengenviljelijöiden ritarikuntaan vihittiin Outi Alanko-Kahiluoto (vihr), Tuula Haatainen (sd), Terhi Peltokorpi (kesk), Sari Sarkomaa (kok), Johanna Sumuvuori (vihr), Astrid Thors (ruots), Erkki Tuomioja (sd), Kari Uotila (vas) ja Juha-Pekka Väisänen (Skp) sekä poliittisten sitoumuksien ulkopuolelta kirjailija ja tutkija Virpi Hämeen-Anttila.

Meidän on nyt TATUSOTUrit-blogissa toimittava hieman samalla tavoin. Julkaisemme täällä kansanedustajaehdokkaiden vastauksia, joita he ovat antaneet kolmeen TATUSOTU-aiheiseen kysymykseemme. Kysymykset ovat:

1) Mitä olisi tehtävä, jotta taiteilijat ja tutkijat sekä muut kulttuurialan pätkätyöläiset eivät putoaisi työttömäksi jäätyään työttömyysturvan ulkopuolelle? Näiden ammattien harjoittaja voi nykyisin jäädä kokonaan ilman työttömyysetuutta sillä perusteella, että työvoimaviranomaiset rinnastavat hänet yrittäjään, joka ”työllistyy omassa työssään”.

2) Miten olet valmis ratkaisemaan apurahalla työskentelevien sosiaaliturvaongelmat? Apurahatyöskentely ei kerrytä eläketurvaa eikä sairaus- tai äitiyspäivärahaa. Työterveyshuoltoa ei ole, eikä apurahakausi kartuta myöskään työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevaa työssäoloaikaa. Toisaalta apurahat otetaan esimerkiksi asumistukea alentavana tulona huomioon.

3) Miten olet valmis vahvistamaan taiteen, tieteen ja kulttuurin asemaa nykyisessä, yhä enemmän kaupallistuvassa markkinatalousjärjestelmässä? Onko ratkaisuna taiteilijayrittäjyyden tukeminen, perustulo, taiteilijapalkka vai joku muu – mikä?

Koska käytännössä kaikissa vastauksissa puolletaan voimakkaasti TATUSOTUreiden vaatimuksia, että taiteilijoiden, tutkijoiden ja muiden kulttuurityöntekijöiden sosiaaliturvan ongelmat on pikaisesti selvitettävä ja saatava kuntoon, ei meillä ole mitään syytä olla vihkimättä kaikkia vastanneita ehdokkaita yhdellä kertaa TATUSOTUreiksi!

Suurempaa eroavaisuutta politiikan kentällä on syntynyt ainoastaan jatkotoimenpiteitä koskevien näkemysten välille – siis siitä, mitkä olisivat ne keinot, joilla vapaan hengenviljelyn asemaa voitaisiin vahvistaa yhteiskunnassa.

No, selvää joka tapauksessa on, että tulevaisuuden demokratia vaatii älykkäitä ratkaisuja tässäkin asiassa!

Sinikka Hurskainen (sd, Kymi)

1) Taiteilijoiden apurahan määrä on liian alhainen ja luonnollisesti säännökset liian kireitä, kun taiteilijat apurahan jälkeen luokitellaan yrittäjiksi. Olen alkanut valmistella asiaan liittyvää toivomusaloitetta, jonka sisältönä on, että hallitus lisäisi apurahojen määriä, tarkastaisi siihen liittyviä säännöksiä ja myös ajanmukaistaisi apurahan suuruutta.

2) Apurahalla työskentelevien asemaa tulee korjata. Vähintäänkin eläketurva-, sairaus- ja äitiyspäiväraha tulisi sisältyä apurahansaajan oikeuksiin. Samoin apuraha on tarkoitettu työtiloihin, materiaaleihin ynnä muihin tällaisiin hankintoihin, eikä esimerkiksi työtila aina ole sama asia kuin asunto, joten asumistuen kytkentä apurahan saamiseen yllä mainitulla tavalla ei ole perusteltua. Yritän viedä eduskunnassa eteenpäin korjauksia näihin epäkohtiin.

3) Olen ollut vahvasti tukemassa taiteilijoita ja taidetta eduskunnassa eri lakien, käsittelyjen ja keskustelujen yhteydessä ja työ jatkuu entistä tiiviimpänä tällä eduskuntakaudella.

Arto Satonen (kok, Pirkanmaa)

1) Työttömyystuen pitäisi koskea ko. ryhmiä, jolloin pitää olla joku määrittely, millä perusteella on tutkija/taiteilija. Mikä on TATUSOTU:n määrittely tutkijalle ja taiteilijalle?

2) Apurahalla olevien eläketurvaongelma on todellinen. Apurahoihin tulee sisällyttää eläketurva ja saattaa ne laskentaperusteeksi muuta sosiaaliturvaa kuten työttömyystukea laskettaessa. Nyt apurahat huomioidaan tuloihin mm. päivähoitomaksua määritettäessä, mutta ne eivät kerrytä sosiaaliturvaa. Ts. eläketurvaa pitäisi kertyä, jos apuraha on ensisijainen tulonlähde ja siten rinnastettavissa päätoimeen.

3) Taiteilijayrittäjyyden tukeminen osana kulttuurivientiohjelmaa on tärkeää.

Lauri Oinonen (kesk, Keski-Suomi)

Vastauksia kolmeen kysymykseen:

1. Työttömyysturva tulee saada selkeäksi, jos on työtön.

2. Apurahatyöskentely tulee saada kaiken sosiaaliturvan piiriin saman tulee
koskea myös terveydenhuoltoa.

3. Taiteilijayrittäjyyttä tulee voida tukea.

Johanna Karimäki (vihr, Uusimaa)

Hyvä kansanedustaja!

Toivoisin Sinulta vastauksia alla olevaan kolmeen kysymykseen:

1) Mitä olisi tehtävä, jotta taiteilijat, tutkijat ja muut kulttuurintekijät eivät putoaisi työttömäksi jäätyään työttömyysturvan ulkopuolelle? Näiden ammattien harjoittaja voi nykyisin jäädä kokonaan ilman työttömyysetuutta sillä perusteella, että työvoimaviranomaiset rinnastavat hänet yrittäjään, joka ”työllistyy omassa työssään”.

Tämä asia on suuri epäkohta, joka on korjattava. Työttömäksi jääneen tutkijan tai taiteilijan on ilman muuta saatava työttömyyskorvausta. On tehtävä lakimuutos, joka takaa työttömyyskorvauksen rahoituksetta jääneelle tutkijalle ja taiteilijalle.

2) Miten olet valmis ratkaisemaan apurahalla työskentelevien sosiaaliturvaongelmat? Apurahatyöskentely ei kerrytä eläketurvaa eikä sairaus- tai äitiyspäivärahaa. Työterveyshuoltoa ei ole, eikä apurahakausi kartuta myöskään työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevaa työssäoloaikaa. Toisaalta apurahat otetaan esimerkiksi asumistukea alentavana tulona huomioon.

On tehtävä uudistus, jossa tutkijoiden ja taiteilijoiden sosiaaliturva nostetaan samalle tasolle kuin palkkatyöläisillä.

3) Miten olet valmis vahvistamaan taiteen, tieteen ja kulttuurin asemaa nykyisessä, yhä enemmän kaupallistuvassa markkinatalousjärjestelmässä? Onko ratkaisuna taiteilijayrittäjyyden tukeminen, perustulo, taiteilijapalkka vai joku muu – mikä?

Perustulo on hyvä ratkaisu pätkätyöläisen epävarmaan arkeen, mutta jatkuvaan toimeentuloon se ei riittäne, ainakaan perheellisillä. Mielestäni paras ratkaisu on uudistaa tutkijoiden ja taiteilijoiden sosiaali- ja työttömyysturvaa. Apurahoistakin on kerryttävä eläkettä sekä sairaus- ja äitiyspäivärahaa. Tätä voisi nimittää taitelijapalkaksikin.